Uusi aika sarastaa
Viime vuonna ”kansa on puhunut – pulinat pois” -sanonta sai tavanomaista suuremman merkityksen. Britannian EU-kansanäänestys ja USA:n presidentinvaalit ravistelivat tutuiksi tulleita totuuksia. Vaikkakin olivat ja ovat eri asioita, niillä on useita yhteisiä piirteitä. Molemmissa vaaleissa maiden eliitti ampui rumputulta valtamedian välityksellä päinvastaisten vaalitulosten puolesta. Ei onnistunut. Molemmissa vaaleissa muutoksen puolesta puhuneet voittivat. Molemmissa vaaleissa ”unohdetut miehet ja naiset” nousivat takajaloilleen, asettuivat vastustamaan ”talousviisaiden” ja ”asiantuntijoiden” ohjailevia, kuolemattomia totuuksia, joita valtamediat toistivat päivästä toiseen. Pienen Suomenkin valtamediat toistivat sitä samaa, mikä tietenkin antaa hämmentävän kuvan tapahtuneesta.
Pohjimmiltaan kyse on suuresta asenne- ja linjaratkaisusta, jonka heijastusvaikutukset tulevat näkymään pienellä viiveellä Suomessakin. Ultraliberalismi, proglobalisaatio, avoin turvapaikanhakija- ja pakolaispolitiikka ynnä muut teoriassa kauniit, arvokkaat ja arvostettavat tavoitteet ja ohjelmat ovat tuoneet mukanaan myös nurjan puolen. Niitä ovat muun muassa kriisipesäkkeet eri puolilla maailmaa, maiden sisäinen levottomuus ja turvattomuus, sekasortoinen maahanmuuttopolitiikka seurauksineen, taloudellinen eriarvoistuminen, työpaikkojen ja toimeentulon katoaminen horisontin taakse sekä yleinen tulevaisuuteen liittyvä epämääräisyys.
Länsimaissa rakennettiin useiden vuosikymmenien ajan, kuten kaunis sanonta kuuluu, ”avoin ja vapaa” maailmanjärjestys. Kiistatta se on tuottanut paljon hyvää ja sen ansiosta kansalaisten taloudellinen hyvinvointi on noussut, tosin viime vuosikymmenen aikana ei työn arvonnousun vaan julkisen velkarahan ansiosta. Hyvistä saavutuksista huolimatta ongelmat ovat kasautuneet. Länsimaiden itsensä luoma vanha maailmanjärjestys on rapautumassa ja rapistumassa silmiemme edessä, ei ulkopuolisen uhan tai painostuksen, vaan nimenomaan sisäisten tekijöiden vuoksi.
Merkittäviä muutoksia nykyiseen maailmanmenoon on tulossa. Pelkästään Britannian ero EU:sta on vaikutuksiltaan suuri, USA:n uuden hallinnon linjaukset vielä suuremmat. Kuten sanonta kuuluu: pidimme USA:n presidentistä tai emme – hän on myös kaikkien demokraattisten länsimaiden kansalaisten presidentti. Seuraavat askelmerkit asetetaan EU:n ytimessä, keväällä Ranskan presidentinvaalien yhteydessä. Suomessakin tullaan palaamaan takaisin perussuomalaisten esittämiin useisiin yleisiin linjauksiin ja niistä käytäviin keskusteluihin ei pelkästään perussuomalaisten esille ottamina, vaan vastakaikuna suuren maailman tapahtumiin ja niiden seurauksina.