Ryhmäpuheenvuoro, KV 12.12.2017

Talousarvion loppurivillä seisoo kohtalaisen mukava plus-merkkinen tulos. Hyvä niin. Mutta paljon jää myöskin petrattavaa. Ongelmat ovat suuressa kuvassa samat mitä aina ennenkin. Eli kaupungin velkamäärä jatkaa edelleen kasvuaan. Vuosia jatkuneiden kiinteistöjen kunnossapidon laiminlyöntien johdosta investointitaso on korkea pelkästään perusparannuten sekä korjausten johdosta, ja liikkumavaraa ei juurikaan ole. Asukasmäärä jatkaa voimakasta laskuaan jonka seurauksena kaupunki taantuu.

Tulosalueista ryhmäämme on puhututtanut erityisesti hyvinvointipalveluiden alue, ja nostan sieltä muutamia huomioita esille.
Hyvinvoinnin edistämisen tulosalueen strategisissa tavoitteissa mainitulta hyvinvointiohjelman laatimiselta velvoitamme paljon. Edellinen lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma on vanhentunut jo vuonna 2016, eikä se ohjelmana ollut kovin onnistunut.
Ryhmämme vaatii, että kyseiseen uudistettuun suunnitelmaan kirjataan, talousarvion tapaan, selkeitä strategisia tavoitteita ja näitä tavoitteita toimeenpanemaan vastuutahoja. Hyvinvointiohjelman toteutumista tulee valvoa paitsi valiokunta, niin myös valtuustotasolla.

Sosiaalipalveluiden tulosalueen perusteluosa on murheellista luettavaa. Suoria sitaatteja: ”Sosiaalipalveluiden tarve on kasvanut. Työntekijäresurssi lastensuojelussa ei vastaa tällä hetkellä palveluiden tarvetta. Varhaiseen tukeen ei tämän hetken resursseilla juurikaan voida panostaa. Palveluntarve on kasvanut ja todennäköisesti talousarvioon varatut määrärahat eivät tule riittämään.”

Kun otamme huomioon sen negatiivisen julkisuuden, jota Hamina on lasten, nuorten ja lapsiperheiden pahoinvoinnin seurauksena saanut, on Perussuomalaisten ryhmä pöyristynyt ettei tehokkaampaa otetta sosiaalityöhön ole löytynyt. Perustettavien virkojen, kuten kahden sosiaalityöntekijän sekä varhaisopetuksen oma psykologi, johdosta paine oletettavasti kevenee hieman. Mutta varsinaiseen ennaltaehkäisevään työhön tulee organisaatiossa panostaa vieläkin voimakkaammin, kuten myös nuorisotyöhön.

Otan esimerkkinä Imatran. Täydellisellä lasten ja perheiden palvelurakenteiden sekä toimintatapojen uusimisella saatiin nopeasti erinomaisia tuloksia. Ennaltaehkäisevään työhön panostettiin huolella, esimerkiksi perhetyöntekijöiden uusia vakansseja perustettiin kuusi kappaletta. Tämän seurauksena paitsi pahoinvointi, esimerkiksi lastensuojelun tarve, lähti voimakkaasti laskuun. Niin myöskin toiminta oli kustannustehokkaampaa ja aikaan saatiin tuntuvia säästöjä. Euroja sekä inhimillisyyttä, niitä myös meidän kaupungissamme tarvitaan. Aiemmin viittaamassa hyvinvointiohjelmassa tulee ottaa kanta myös näihin kysymyksiin ja luoda tilanteen parantamiseen selvät askelmerkit.

Jottei hyvinvointipalvelualueen osalta menisi pelkäksi kritiikiksi, niin perusterveydenhoidon osalta haluamme sen sijaan lausua kiitokset, nimeltä mainiten etenkin hyvinvointipalvelujohtaja Päivi Mattilalle sekä hyvinvointivaliokunnan puheenjohtaja Riitta Hytöselle. Se ennakkoluuloton sekä uudistuskykyinen ja -haluinen asenne reutsinmäen kehittämiseksi on ollut näin vähän sivusta seuraavalle valtuutetulle ilo. Samaa uudistuskykyä toivomme jatkossa myös muilta sektoreilta, etenkin kun kuntien palvelurakenne kokee mahdollisen maakunta- ja soteuudistuksen jälkeen ison remontin.

Joka tapauksessa lopuksi todettakoon, että hyvin voivan, vetovoimaisen, viihtyisän ja turvallisen kaupungin luomiseksi on tehtävä vielä paljon töitä. Erinäisiä tämän syksyn kalliita ja kalliiksi käyviä hankkeita ja investointeja, kuten lippumaailma sekä varuskuntakerho, perusteltiin kaupungin vetovoimaisuuden parantamisena. Uskallan kuitenkin väittää, että vetovoimatekijänä esimerkiksi terveet, omaleimaiset sekä viihtyisät päiväkoti- ja koulurakennukset, hyvin toimivat ja laajat peruspalvelut sekä voimakkaasti sosiaalisiin ongelmiin panostava ja niitä ennaltaehkäisevä kaupunki luo vetovoimaa huomattavasti enemmin kuin vaikkapa lipputangot. On niitä sitten kuinka monta ja kuinka korkeita tahansa.