Pakolaisten ottaminen ei paranna maailmaa

Kirjoitus, jonka Antti Pakkanen, Timo-Jussi Talsi ja minä teimme (Mielipide 6.9.), on herättänyt paljon keskustelua. Hyvä, se oli tarkoituskin. Kyseessä on niin suuri asia Haminan kannalta, ettei sitä voi ilman keskustelua sivuuttaa.

Turvapaikanhakijoiden joukosta löytyy toki paljon hätää kärsiviä. Mutta valitettavasti suuri osa saapuu perusteettomasti maahan. On sinisilmäistä väittää muuta. Vaikka maahanmuuttovirasto perusteettomat hakemukset hylkääkin, nykyinen tulva ruuhkaannuttaa viranomaistahot pahoin. Tietyissä poliisilaitoksissa jo nyt turvapaikanhakijoiden suuri määrä on lähes jumittanut kaiken muun viranomaistoiminnan, aikaa ei pahimmillaan jää enää kuin vakavimpien rikosten käsittelyyn.

Maailman ihmisistä liki puolet elää äärimmäisessä köyhyydessä. Satoja miljoonia asuu sota-alueilla, tai on joutunut pakenemaan sotaa. Väestön kasvun seurauksena hätää kärsivien määrä maailmassa kasvaa liki sadalla miljoonalla vuodessa. Onkin aikamoista jeesustelua väittää, että kymmenientuhansien pakolaisten, siis mittakaavaan skaalattuna promillen murto-osan hädänalaisista, ottaminen tekisi maailmasta yhtään paremman kuin mitä se onkaan.

Kritiikittömästi asiaan suhtautuvat voivat toki mainostaa olevansa ”parempia ihmisiä” kuin massamuutossa ongelmiakin näkevät. Onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka he reagoivat, jos vielä suurempia ongelmia tulee eteemme, esimerkiksi mahdollisen terrorismin, joka olisi Troijan hevosen tavoin käyttänyt pakolaisvirtaa hyväkseen, muodossa.

Nyt Eurooppaan saapuvat ovat voimakkaita ja parempiosaisia. Köyhimmät ja hädänalaisimmat eivät sotaa karkuun pääse. Voimakkaita henkilöitä varmasti tarvittaisiin myös tukemassa perheitään ja muuta yhteisöään. Kun kriisialueilla tilanne rauhoittuu, niin heitä tarvitaan jälleenrakentamiseen. Harvassa kuitenkin ovat turvapaikan saaneiden lähettämiset lähtömaahan, kun kriisi on ohi.

Haluaisin kysyä heiltä, jotka ovat valmiita kiihtyvän hakijatulvan sietämään: missä menee kipuraja, jossa on syytä pohtia toimivuutta ja järkevyyttä? Kuinka paljon turvapaikanhakijoita majoitetaan, ja ennen kaikkea, kuinka paljon valtion vuosibudjetista tähän voi rahaa käyttää? Menoja leikataan nyt jo kaikesta muusta, turvapaikkahysteriaan sen sijaan tuntuu olevan pohjaton piikki auki.

Minun mielestäni se kipuraja on jo ylitetty. Se, että sanomme ”ei kiitos” ei tee meistä yhtään epäinhimillisempiä eikä se todellakaan ole merkki ulkomaalaisvihasta.